keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

NOIN PUOLIVÄLISSÄ


Viikko, huhtikuu ja kevät ovat noin puolivälissä, jos joku ei ole huomannut ! Myös tuo Onnellisuusprojekti-kirja on noin puolivälissä ja joudun hiukan miettimään, että luenko sitä loppuun ollenkaan. Varmaankin pitäisi, vaikka selväksi on jo tullut se, että sen lukeminen ei ainakaan minusta tee yhtään onnellisempaa. Pikemminkin mietin omaa saamattomuuttani sitä lukiessani, kun en itse kykene lähestymään omaa elämääni noin systemaattisesti pitkien listojen ja käskyjen kera ja kehittämään sitten itseäni, kotiani, raha-asioitani ja ihmissuhteitani niiden mukaan. Ennemminkin kuin varsinaisen onnellisuuden etsimisestä tässä kirjassa onkin kyse kirjailijan halusta ottaa niskalenkki omasta tyytymättömyydestään sinänsä täydellistä elämäänsä kohtaan. Rouva Rubin toteuttaa itseään kirjailijana, on miljonääri ( tai ainakin sellaisen vaimo ), on saanut kaksi ihanaa tytärtä ja asuu perheineen Manhattanilla.  Hän myöntääkin heti alussa, että hänellä on kaikki, mitä toivoa voi, hän vain ei osaa arvostaa sitä kaikkea yltäkylläisyyttä elämässään. Sinänsä tietysti ihan hienoa, että ymmärtää oman ( turhan ) tyytymättömyytensä ja pystyy sitä käsittelemään ja analysoimaan. Omasta mielestäni sen ei kuitenkaan pitäisi olla jatkuvaa suorittamista ja täydellisyyteen pyrkimistä vaan enemmänkin ajatustyötä asioiden ymmärtämiseksi ja hyväksymiseksi. Kaikessa ei tarvitse yltää huippusuoritukseen, onnellisuudessakaan. Riittävän hyvän pitäisi riittää.

***

Yksi juttu ei muuten enää ole puolivälissä ! FB:ssa eilen hehkutinkin, että KA-projekti alkaa olla loppusuoralla. Jees ! Ihanaa, ihanaa mahtua vanhoihin vaatteisiin. Nyt se on todistettu, että pieneksi käyneitä lemppareita kannattaa säästää. Minua ainakaan juuri nyt ei huvita vaatehankinnat, joten ilolla vetelen päälle kaikenlaista "uutta" omasta vaatekaapista. Olen vähän kuin lapsi, jonka lelut on piilotettu hetkeksi ja joka tauon jälkeen saa ne käsiinsä. Ihan kuin olisi tosiaan pino uusia vaatteita käytettävissä :))

Lupaan palata tähän. Mutta nyt, hyvää viikon noin puoliväliä jokaiselle !

16 kommenttia:

  1. Oi onnea, onnea! Tiedän tunteen! Ihana voittajaolo mahtua lempivaatteisiin, joita ei ole voinut vähään aikaan käyttää. Toimii mullakin toi piilottaminen vähäksi aikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on voittajaolo ! Vähän vielä on tiristettävää ja sitten alkaa se vaikea osuus, painon pitäminen siinä tavoitteessa. :))

      Poista
  2. Onnea♥ Minäkään en aio hylätä limenvärisiä farkkujani, joiden vyötärö on liian alhaalla ja joihin mahduin viimeksi kolme vuotta sitten)

    Minua onnellisuuskirjat eivät tee onnelliseksi. Olen ollut nyt jo jonkin aikaa onnellinen sisustuskirjasta, joka poikkeaa massasta ja se on Clare Nolanin Sydämellä sisustettu.

    Arvaa mitä: Tänä iltana aion syödä Fazerin sinistä koko levyn uutta kirjaa lukiessa! En tiedä, mistä nyt itseäni palkitsen, mutta tuli vain sellainen olo, kun en edes jouluna syönyt suklaata ja mitä hyötyä minulle siitä oli: ei mitään! Nautin säädyttömästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! :) Mun mielestä nk. tavoitevaatteet motivoivat hyvin ja niistä näkee konkreettisesti muutoksen.

      Onnellisuuskirjat eivät tee onnelliseksi, en oikeastaan niin ajatellutkaan. Hengästyin vain tuohon totaaliseen suorittamiseen, vaikka kirja on sinänsä hyvin kirjoitettu.

      Toki suklaata voi ja kannattaakin syödä aika ajoin ! Olet varmasti Fazerisi ansainnut :))

      Poista
  3. Minäkin tiedän tunteen :) Mahdun erinomaisesti vanhoihin farkkuihini. Tai mahduin, nyt ne meinaa jo näin monen kuukauden oksentelun jälkeen olla aivan liian isoja reisistä. Mutta on kyllä niin ihanaa, kun jalat ei ole enää valtavat tukit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukkimaisuuden poistuminen on hyvä asia, mutta oksentelu sen sijaan ei. Tsemppiä sinne !

      Poista
  4. Olen iloinen että joku kertoo noin, että niihin vaatekaapin perimmäisiin vaatteisiin voi joskus vielä mahtua...! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tosiaan mahtua ! Aikaa ja vaivaa se on vaatinut, mutta mahdollista se on ! :)

      Poista
  5. Täällä myös jos jonkinlaista projektia meneillään! Vaatteisiin mahtuminen on todella innostava asia!

    Ja mitä tulee onnellisuuteen niin tuntuu, että mitä vähemmän asiaa miettii ja ruotii, sitä enemmän kokee tyytyväisyyttä arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion testailla viikonloppuna vielä toisen pinon kaikenlaista ja innostua ehkä hiukan vielä lisää ! :)

      Mä uskon, että tietty määrä ajatuksia ja energiaa kannattaa käyttää asioiden kartoittamiseen ja miettiä, että voiko niille tehdä jotain. Mutta liika ruotiminen ja pohtiminen ei johda muuhun kuin ahdistukseen. Aina kun löytyy joitain epäkohtia, se on ihan varma.

      Poista
  6. Mä olen Onnellisuusprojektissa menossa vasta helmikuussa ja tökkii jo pahasti. Ymmärrän kyllä kirjan pointin siinä mielessä, ettei järkeä varmaan olisi kirjoittaa projektista, jossa ei tosiaan yritettäisi tehdä mitään muutoksia, vaan "pelkästään" hyväksyttäisiin olemassa oleva (kuka sellaisesta lukisi). Silti mä olen jo ahdistuksessa siitä hengästyttävästä itsensä korjaustahdista ja epäilenpä, että se vaan kiihtyy. Ehkä luen loppuun vain siksi, että kannen layout on kaunis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taidan olla kesäkuussa ja olen ihan kypsä. Mä en oikein ymmärrä miksi tätä on kehuttu niin paljon. Mutta ehkä tuosta voisi jonkun ajatuksen saada arjen hallintaan, tosin noita romunraivausoppaita ym. on olemassa parempiakin.

      Mäkin tykkään kannesta :)

      Poista
  7. Äh, ja minä vein kassikaupalla pieniä vaatteita kirpparille. Ei se mitään, olen irrottautunut niistä henkisesti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on henkisesti irrottautunut, niin eihän se sitten haittaa :)) Mä vaan kiinnyn tiettyihin vaatteisiin niin, että niistä luopuminen harmittaisi ihan hirveästi !

      Poista
  8. Hurjasti onnea projektin loppuunsaattamisesta! Ja samalla tsemppiä painon pitämiselle...

    Vanhat lempparivaatteet takuulla motivoivatkin, kun laihtuminen on päässyt alkuun. Pitäisiköhän kuitenkin säästää ne pienet pois menossa olevat vaatteet. Jos niin kuin joku kerta saisin laihtumisen alkuun.

    Olen jo teidän blogiystävien tarinoiden perusteella päättänyt jättää lukematta tuon onnellisuuskirjan. Elämäni on juuri nyt ihan tarpeeksi vaateliasta, että jospas jätän onnellisuuden tavoittelun sellaiseen perinteisempään "hetkeen pysähtymiseen", johon suorittaminen ei sovi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja tsemppiä tosiaan tarvitaan, aikamoista tasapainoiluahan tämä on. Kesälomaa odotellessa... ;)

      Vanhoista lemppareista kannattaa säästää ainakin yksi tai kaksi parasta, mutta ainoaksi motivaatioksi siitä tuskin on :)) Ja jos on paljon muuta elämässä, kannattaa ehkä odottaa siihen asti, että on voimia aloittaa tällainen projekti. Vaikka se ei välttämättä ihan hirveästi vaadi itse toteuttamisen suhteen, vaatii se kuitenkin ajatustyötä ja suunnitelmallisuutta.

      Mä en suosittele tuota onnellisuuskirjaa :/ Paitsi sellaiselle, joka nauttii suorittamisesta.

      Poista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !