keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

HILJAISUUDESSA


Olen yrittänyt olla hiljaa kuin puunukke pari viime päivää. Ääni on välillä lähes kokonaan poissa ja lisäksi kova päänsärky on ollut seuranani tänään. Huomenna alkaa onneksi vapaata, niin saan sairastaa kaikessa rauhassa, kuten kunnon työntekijän kuuluukin. Kaikenlaisia terveyteen liittyviä ajatuksia olenkin ehtinyt ajatella tässä parin päivän aikana. Kuten esimerkiksi sitä, että millaisena itsestäänselvyytenä terveyttä yleensä pitää silloin, kun kaikki on hyvin. Kuitenkin ihan tavallisen flunssankin iskiessä sitä tajuaa, miten paljon sairastaminen rajoittaa elämää. Töitä ei välttämättä pysty tekemään ollenkaan, harrastuksiin ei pääse, ruoka ei maistu, koti rytöytyy, suunnitelmat pitää perua... ja kuitenkaan ei tarvitse olla vielä tällaisessa kohtaa juurikaan huolissaan esimerkiksi toimeentulosta tai läheisten pärjäämisestä. Mitä pitkäaikainen, toimintakykyä rajoittava vakava sairaus tarkottaisikaan koko elämän kannalta, sitä en uskalla edes ajatella. Omasta itsestään pitäisikin pitää mahdollisimman hyvää huolta, nyt. Ei siis ensi viikolla tai ensi vuonna tai kesän jälkeen. Kaikkeen ei ihminen pysty elintavoillaan ja valinnoillaan tietenkään vaikuttamaan, mutta monien sairauksien riskitekijöihin ja yleiseen hyvinvointiinsa kyllä. Kumiankkaprojektini onkin siirtynyt painonpudotuksesta yhä enemmän kokonaisvaltaisen hyvinvointiprojektin suuntaan, jota se tokikin on ollut osittain alusta lähtien. Yritän oppia ja opetella erityisesti sellaisia asioita, jotka lisäävät terveyttä ja hyvinvointia monipuolisesti. Yrityksen ja erehdyksen kautta, luonnollisesti. Kaikki asiat kun eivät sovi kaikille... Itse kullekin parhaiten sopivien asioiden löytyminen ja niiden työstäminen voi siis kestää, pitkäänkin. Olen esimerkiksi vasta nyt ymmärtänyt, että mitä tarkoittaa oman kunnon mukaan liikkuminen. Se ei omalla kohdallani tarkoita hampaat irvessä mahdollisimman pitkään ja kovilla tehoilla vääntämistä joka kerta, vaan enemmänkin kehon tuntemusten kuuntelemista. Se, että ei huvita lähteä lenkille tai salille jonain päivänä, ei välttämättä ollenkaan kerro laiskuudesta vaan siitä, että on lepopäivän paikka. Liika liikkuminen altistaa kehon stressille ja rasitusvammoille ja alentaa vastustuskykyäkin. Stressinhallintaa joudun muutenkin harjoittelemaan edelleen lähes joka päivä ja hyvää nukkumista myös; molemmat asioita, jotka ovat melkoisen oleellisia terveydenkin kannalta ja joissa niissäkin riittää opettelemista, aina vain. Kuten myös yhdessä tärkeimmistä yksilöllisen hyvinvoinnin osatekijässä: onnellisuudessa. Jo Demokritos oli sitä mieltä, että onnellinen on se, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. Pitäisi olla siis hyvinkin yksinkertaista olla onnellinen, mutta miten se onkin välillä kaikkea muuta kuin sitä ? Olenkin nyt tarttumassa Gretchen Rubinin The Happiness Project - kirjaan saadakseni siihen asiaan jotain lisäselvyyttä. Ja teen sen tosiaan nyt, enkä ensi viikolla tai ensi kesänä, ihan oman hyvinvointini vuoksi.

21 kommenttia:

  1. Ihanaa asiaa! On vaikeaa olla armollinen itselleen:) parane pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on vaikeaa, mutta onneksi sitäkin voi harjoitella ! :) Kiitos.

      Poista
  2. Tosi hyvin kiteytetty! Mulla sama tilanne, joskin myös vaihtelevalla menestyksellä. Mä oikeestaan odotan tosi paljon sitä, että olen tavoitteessani ja pääsen harjoittelemaan tasapainoilua. Sitten kun saa syödä yhtä paljon kuin kuluttaa ja siihen mahtuu jo kohtuu paljoån tosi hyvää ruokaa.

    Hauska sattuma muuten, että aloittelen juuri samaa kirjaa. En tiennyt siitä mitään ennen kuin se tarttui kirjakaupassa käteeni, ja nyt yhtäkkiä kaikki lukevat sitä. Sain muuten juuri loppuun pikaluvulla Anna Perhon Superarkea, josta
    lähinnä ärsyynnyin suuresti. Soti jotenkin mun ideologiaani vastaan, vaikka toki haluaisin olla enemmän tekijä kuin haihattelija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että melko monelle se tie löytää itselle sopivat asiat on aika mutkainen. Ja se tasapainoilu on tosiaan oma lukunsa sitten.

      Mä löysin kirjan Eeva Kolun blogin kautta, enkä ole törmännyt siihen ( vielä ) muualla. Hauska sattuma !

      Poista
    2. Ja tuohon Anna Perhoon vielä: mä en halua elää mitään suorittajan superarkea. Ainakin kirjan nimi kuulostaa sellaiselta, että se sisältää juuri tuota.

      Poista
  3. juuri näin, nyt vaan paranemisia!
    liikuntakaan ei ilmeisesti juuri auta, jos tekee liikaa tai väärällä mielialalla. muistelen jostain lukeneen että päinvastoin tosi kova liikkuminen tekee happohyökkäyksen elimistöön. Itse oon kans alottanut pari vuotta sitten perehtymään entistä enemmän hyvinvointiin ja se tie eikun syvenee vaan! kannattaa lukea myös kaisa jaakkolan hormonitasapaino-kirja...ja judith orloffin kirjat on kans aika hyviä, vaikka ovatkin enemmän psykologian puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunnassa on tärkeää ( minulle ) juuri tuo, että liikkuu omien tuntemusten mukaan. Sille on olemassa nimikin, intuitive training tjsp. Kova liikkuminen tekee kropalle huonoa, jos ei malta palautua kunnolla.

      Kiitos kirjavinkeistä ! :))

      Poista
  4. Oikein hyvää asiaa, ei se pinnallisuus ja maallisuus onnelliseksi tee, vaan se mitä sisälläsisi tunnet ja olet. Itseensä vaan pitää mennä ja se on joskus aika vaikeaa. Tuntuu, että tuo hyvinvointi asia on tullut enemmän esille nyt 2010-luvulla, kun ajemmin oli kasvu ja tehokkuus, ilmankos... Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseensä meneminen on tosiaan aika vaikeaa ja siihen vielä se kehittämispuoli lisäksi, siinä riittää tosiaan hommia lopuksi ikää.

      Hyvinvointi asiat ovat tosiaan enenevissä määrin pinnalla, hyvä niin.

      Kiitos ! :)

      Poista
  5. Hyviä ajatuksia. Toipumisia sinne pääsiäistä odotellessa, ja saa olla reporankana;)

    VastaaPoista
  6. Hyviä ajatuksia, näin pääsiäisenä on ihan hyvä kohta pysähtyä ja valaistuakin!

    VastaaPoista
  7. Kerrotko lisää tosta Onnellisuusprojekti kirjasta? Mä luin jostain lehdestä muutaman sanan siitä, ja jäin miettimään voiko onnellisuutta "pakottaa"...eikö se tule usein ennemminkin sivutuotteena?

    Oikein rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron, kunhan saan luettua kirjaa alkua pidemmälle :)) Ei onnellisuutta varmaan voi pakottaa, se tosiaan ennemminkin tulee tiettyjen asioiden sivutuotteena. Itse ymmärsin niin, että tässä kirjassa kirjailija yrittää juuri löytää niitä itselleen sopivia asioita, joiden sivutuotteena se onnellisuus tulee tai lisääntyy hänen kohdallaan. Mun pitää lukea vähän lisää kuitenkin vielä !

      Poista
  8. Samaa olen ajatellut, koitan muistaa vaalia ja arvostaa hyvää oloa ja kuntoa (kunhan taas joskus siihen pääsen), ettei se olisi itsestäänselvyys, jonka huomaa silloin, kun sairastuu tai tulee jotain kremppaa...
    Pikaista paranemista ja mukavia pyhiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin ! Hyvä kysymys on, että miksi tiettyjä, olellisen tärkeitä asioita pitää ylipäätään itsestäänselvyytenä ?

      Kiitos ja kiitos samoin ! :))

      Poista
  9. Hei, vinkkinä sinulle, että kirjan on suomentanut psykoterapeutti Arto Pietikäinen. Suosittelen myös hänen Joustava mieli -kirjojaan ja nettiblogia! Olen lukemassa Onnellisuusharha -kirjaa myös, mielenkiintoista kuulla kommenttejasi myöhemmin! Terkuin Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tiina,

      ja kiitos vinkeistä. Onnellisuusharha kuulostaa nimen perusteella myös sellaiselta, että se kannattaisi lukaista !

      Palaan asiaan myöhemmin, kun saan lomailut ja muut alta pois :))

      Poista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !