lauantai 9. helmikuuta 2013

ERITTÄIN SEKALAINEN


Terkut Helsingistä. Olin siellä pari päivää koulutuksessa ja venytin visiittiä päivällä, kahdella ihan virkistäytymismielessä. Helsinki on mielestäni erittäin mukava ja mielenkiintoinen kaupunki, jossa vierailen aina enemmän kuin mielelläni. Kaupunkina Helsinki on kivan kokoinen ja sopivan vilkas sekä tietysti varsin viehättävä noin ylipäätään.  Siellä tapaan myös aina sellaisia ihmisiä, joita muuten näen ihan liian harvoin.  Tänään  esimerkiksi ihana, pikkuinen kummityttärenikin sai vihdoin ja viimein joululahjansa, ihan vähän myöhässä siis. Näen häntä liian harvoin, joka on hirveän harmillista. Lapset kasvavat ihan järkyttävän nopeasti ja monta vaihetta jää näkemättä, jos lasta näkee vaikka vain muutaman kuukauden välein.

Reissu oli muutenkin antoisa, paljon tuli uutta tietoa ( toki runsaasti myös vanhan kertausta ), sain hoidettua viime keväisen oman synttärilahja-asiani kuntoon ( uusi laukku, jee ! ),  tein pari kivaa kirppislöytöä ja nautiskelin hyvästä ruoasta hyvässä seurassa useampaankin otteeseen. Tulipa myös todettua, että on näköjään oikeasti ihan järkyttävän vaikeaa päästä omista ( huonoista ) ominaispiirteistä eroon tai edes jalostaa niitä kovinkaan pitkälle. Olen kuvitellut kehittyneeni muutamassa jutussa melko paljonkin, mutta viime viikko paljasti sen, että ihan niin ei ole päässyt käymään sitten kuitenkaan. Olen aivan yhtä kärsimätön ja suorasukainen kuten aiemminkin, huoh. Tästä voin myös päätellä, että ne hienovaraiset ( tai vähemmän sellaiset ) toiveet kanssaihmisten muuttumisesta joksikin muuksi ovat melko turhia. Oikeastaa ainoa asia, jonka voi muuttaa suhteessa muihin ihmisiin, on oma asenne. Siinäkin on välillä tekemistä.

Se laukku on kiva ! Kuvia seuraa varmasti jossain vaiheessa. Myös uudesta ihanasta puuterinvärisestä kirppissilkkipaidasta lupaan räpsäistä otoksen taikka kaksi tässä joku kerta.  Kotona odottivat vielä kahden söötin lapsukaisen lisäksi muutama tapettinäyte, joita olen pyöritellyt viimeiset pari tuntia edestakaisin. Tykkään melkein jokaisesta tapetista erikseen, mutta niiden yhdisteleminen on aika vaikeaa. Pari hyvältä vaikuttavaa  näytettä jäi kuormasta vielä uupumaan. Pitänee soittaa Tapettitaloon ensi viikolla uudestaan ja sommitella tapettipalaset sitten uusiksi, kunhan vain halimiselta ja lukemispyynnöiltä ennättäisi tehdä edes jotain. Vaikka olikin mukava reissu, on ihanaa olla kotona taas.

Rasia on PiPuKe*n aikaansaannoksia. Peltirasia, vanhoja kiiltokuvia ja decoupage-lakkaa.

*PimujenPuuhaKerho

6 kommenttia:

  1. Helsinki on kiva kaupunki. Itsensä muuttaminen on vaikea prosessi eikä asiat tapahdu nopeasti. Minusta on paljon jo se, että huomaa omat ei toivotut piirteensä, se on hyvä alku muutokselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on kiva kaupunki, monipuolinen ja kaunis.

      Huonjen puolien tajuaminen on tosiaan alku. Mutta on jotenkin hämmentävää, että miten vaikeaa muuttuminen on.

      Poista
  2. Ihana toi rasia - niin monta tuttua kiiltokuvaa omasta kiiltokuvavihostani lapsuudestani. :)

    VastaaPoista
  3. Helsinki ON ihana. Varsinkin jos on aikaa käydä vähän muuallakin kuin siinä, missä on aina tottunut. Uskomattoman paljon mielenkiintosia nurkkauksia löytyy kun jaksaa taapertaa ympäriinsä.

    Ja toi oma kehittyminen ja toisten muuttuminen. Ihan samaa olen miettinyt ja todella samaan lopputulokseen tullut. Vain itseään voi muuttaa ja joskus se tarkoittaa sitä, että on opittava hyväksymään joitain asioita ympärillään, ne eivät muutu. Niiden pitää siis antaa vaan vaikuttaa omaan olemiseen mahdollisimman vähän, jos ne on sellaisia, jotka vie energiaa.

    Toisaalta, ne omat huonot puolet taas voi olla sellaisiakin, joiden avulla selviää tilanteista, joissa ei muuten pärjäisi. Mä olen jollain tavalla liian kiltti ja olen alkanut pitämään joistain omista piirteistäni, jotka ovat vähän "kovempia" :) En jää niin helposti jalkoihin. Liian kovaksi ei kuitenkaan saa tulla. Tai ehkä se on vaan sitä, että iän myötä tulee tiettyä varmuutta, ei enää ota vastaan kaikkea huonoa käytöstä muilta niin helposti.

    VastaaPoista
  4. Voi myrkky, kirjoitin pitkät pätkät ja vastaus hävisi jonnekin... plääh.

    Ihan totta tuo, että ei kannata käyttää energiaa kovinkaan paljon siihen, että yrittää muuttaa toista ihmistä. Ei edes siihen kannata käyttää energiaa, että toivoo sitä. Eikämyöskään kannata uskotella itselleen, että se olisi ratkaisu ongelmiin.

    Olen samaa mieltä myös siitä, että niissä huonoissakin puolissa on hyviä piirteitä. Omista huonoista puolista niitä vaan on joskus vaikea huomata...

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !