lauantai 4. helmikuuta 2012

RAPPUSTEN ALLA


Minulle on luotu oma pieni kolo tähän kotiin, alakertaan, rappusten alle. Sellaiseen paikkaan jolla ei oikeastaan ole muutakaan virkaa. Koloseen mahtuu juuri sopivasti naapurilta muutamalla kympillä ostettu Askon vanha klaffilipasto, joka vetää mukavan määrän kaikenlaista sekalaista sisäänsä. Säilytyksen lisäksi olen saanut laitettua lipaston päälle esille muutaman minulle tärkeän jutun, joille ei ole muuta paikkaa, tuollaista valokuvakehyksille ja muille koriste-esinelle sopivaa tilaa kun meillä ei juurikaan ole. Toisaalta se tilan puuttuminen ihan hyvä juttu, koska todennäköisesti en malttaisi olla täyttämättä esimerkiksi ikkunalautoja kaikenlaisella sälällä.

Kallismaa odottaa kevättä ja remontin alkamista. Kuva on muutaman vuoden vanha ja olen saanut sen isoisältäni kauan ennen kauppojen syntymistä. Kallismaa on  isoäitini lapsuudenkoti ja siksi niin rakas. Puurasia on muisto häämatkaltamme Intiasta ja Venetsia-aiheinen taulu on hankittu ensimmäiseltä Italian matkalta.  Pari tärkeää valokuvaa on myös esillä, niille pitää aina löytää jokin paikka, ehdottomasti.

Kolonen on siis tosiaan periaatteessa omani ja tehty sillä ajatuksella, että istun siellä ketään häiritsemäättä omien ryjieni keskellä. Ainoa ongelma on vain siinä, että kahvinkeitin sijaitsee kerrosta ylempänä ja rappusissa ravaaminen kyllästyttää. Nytkin istun ruokapöydän äärellä ja vahdin keitintä, tästä on sellainen sopivan lyhyt matka kaataamaan aina tarvittaessa uusi kupillinen !

11 kommenttia:

  1. Voi, olisipa minullakin oma tila - vaikkapa sitten rappusten alla. Olet onnellinen, kun pääset palaamaan juurillesi punaiseen tupaan. Ihana postaus!

    VastaaPoista
  2. Erityisen ilahduttavaa kuulla tarina kuville ja tavaroille! Ymmärrän sua hyvin myös kovana kahviaddiktina. Otan jättimäisen latten aina mukaan, harvoin juon sitä keittiössä

    VastaaPoista
  3. Blogissani on sinulle haaste:)

    VastaaPoista
  4. Joana: tuon paikan lunastaminen omakseni oli pitkäaikainen haave. Töitä se vaatii kyllä, mutta olen silti päätöksestäni onnellinen :-)

    selma: no taas mä istun tässä ruokapöydän vieressä kahvikuppi toisessa kädessä :-D Musta tuntuu, että melkein kaikilla meidän tavaroilla on jokin Tarina. Se tekee niistä luopumisesta ihan mahdotonta.

    memmi: kiitos kaunis :-)

    VastaaPoista
  5. Iso ihastunut huokaus niin omalle tilalle kuin tuolle suloiselle punaiselle tuvalle JA tuolle Askon vanhalle klaffilipastolle! Arvaappas olenko sellaista metsästänyt vuosikaudet ;)

    VastaaPoista
  6. Susa: oikeasti ? Meille tämä kotiutui ihan vahingossa, naapuri tuli pimpottamaan ovikelloa ja kysyi, että halutaanko auttaa häntä pääsemään eroon mokomasta ( samalla reissulla saimme hankittua amerikan arkun, josta pidän ihan tavattomasti ). Kiva, kun kommentoit :-)

    VastaaPoista
  7. Siis aikuisten oikeesti ;) Olisin ollut valmis maksamaankin sellaisesta reilusti enemmän kuin sen pari kymppiä ;)

    VastaaPoista
  8. Susa: no voihan ! Minäkin tykkään siitä kovasti, mutta en etsinyt sitä mitenkään... mulle tuli hiukan huono omatunto tästä, ihan kuin lipasto olisi nyt väärässä kodissa :-/

    VastaaPoista
  9. Onpa hieno tunnelma noissa kuvissa, ihania pieniä kehyksiä ja tuo puurasia on varsin kaunis! Onnistunut nurkkaus. Sinulla on kyllä todella hyvä tyyli! :D

    VastaaPoista
  10. Höpönlöpön ♥ ( Ai kauhee, painoin ensin väärin noita kirjainyhdistelmiä ja sain sydämen tilalle sellaisen äkäisen naaman, hih hih)

    Ei vaan sillehän on selvästi ollut tilaus sun omaan tilaan ja noille aarteille, et vain ole tiennyt sitä etukäteen ;)

    VastaaPoista
  11. Himoshoppaaja: kiitos <3 Kehykset seuraavat paikasta toiseen, samoin puurasia ja moni muu juttu. Katso selostus edellä :-)

    Susa: hihii :-D Tuo oli kivasti sanottu, ehkä se sitten oli niin. Ainakin sille on just sopiva paikka olemassa !

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta viestistä, ihan lyhyestä ja höpsöstäkin. Kiitos, kun piristit päivääni !