... leivonnaisista, kuohuviinistä aamupalalla, maitosuklaasta, muovipussileivästä, koneen ääressä nököttämisestä, hyötyliikunnan puutteesta ja väsymyksestä. Kumiankka nauttii ja voi pulskasti saadessaan kaikkea tätä.
Sen sijaan kumiankka inhoaa runsasta liikuntaa ja vedenjuomista, yrttiteetä ja ravinteikasta ruokaa. Kumiankan saa voimaan huonosti säännöllinen ruokarytmi ja säännöllinen kuntosalitreeni ja pitkät lenkit. Kumiankka suorastaan vihaa parsakaalia ja pinaattia yhdistettynä kalaan tai kanaan, varsinkin kun se tarjoillaan sellaisena päivänä, jolloin se on joutunut hiukoilemaan . Yhyy, se itkee, kun se kutistuu.
***
Puolessa välissä tavoitetta ollaan. Muutamia yksinkertaisia huomioita, joiden avulla homma toimii minulla.
1) Riittävästi ravinteikasta ruokaa. Nälälle häviää aina, sitä vastaan on turha taistella. Ja kalori ei ole kalori, sillä todellakin on väliä, että mistä se tulee.
2) Reipasta liikuntaa useamman kerran viikossa. Tämä on toinen ihan ehdoton juttu, varsinkin tällaisella vähän vanhemmalla kottaraisella.
3) Paluu routuun erikoistilanteiden jälkeen. Heti seuraavana päivänä. Sen hyväksyminen, että niitä erikoistilanteita tulee aina olemaan.
4) Motivaattoriksi varsinkin alussa puntarin lisäksi mittanauha. Säännöllinen painon tai mittojen tarkkailu on syytä ottaa ohjelmistoon jatkossakin.
5) Sellaisten muutosten tekeminen, joita voi helposti noudattaa jatkossakin. Itse olen oikeastaan tehnyt ruoan suhteen vain sen, että olen ujuttanut lisää kasviksia, hedelmiä ja marjoja ruokavaliooni ja monipuolistanut ruokavaliotani ottamalla siihen tauon jälkeen lisäksi myös punaisen lihan. Tästä voi ja saa olla montaa eri mieltä, että miten kannattavaa se on ekologisesti ja eettisesti, mutta selkeästikään pari vuotta noudatettu kasvisruokapainotteinen ruokavalio ei sovi itselleni. Tarvitsen enemmän proteiinia ja rautaa kuin mitä tähän asti olen ravinnostani saanut. Viljojen käyttöä olen vähentänyt, mutta kaurapuuron otin takaisin ohjelmistoon koemielessä. Ihan hyvin se näyttää sopivan, tosin yksinään se ei riitä ruoaksi.
6) Edelliseen liittyen, ruokapäiväkirjaa kannattaa pitää edes muutaman vuorokauden ajan. Se on ainoa tapa tietää mitä oikeasti suuhunsa pistää ja sen mukaan sitten voi suunnitella tarvittavat muutokset. Esim. Kalorilaskuri.fi on hyvä apuväline tähän, nimenomaan sen ravinnon laadun tarkkailuun. Se laskee ravinnosta saatavat makroravinteet ja niiden suhteelliset osuudet, kuitujen saannin, kasvisten määrän jne. Minä näköjään syön 800-1000 g kasviksia päivässä, n. 2g proteiinia per painokilo ja puolet päivän energiasaannista tuleepi rasvasta. Tällainen syöminen näyttää olevan luontevaa ja helppoa minulle, ei ole nälkä vaivannut ja jaksaminenkin ollut hyvää, vaikka joudunkin tsemppaamaan välillä liikkumisen kanssa. Aina ei huvittaisi, kun sitä kaikkea muutakin on niin paljon, työtä, lastenhoitoa, lukemista, bloggailua, kodinhoitoa... lista on loputon.
***
Kuvan muffinit ovat sisareni leipomia ja suorastaan rienaavan hyviä. En ole yleensä perso leivonnaisille, mutta nämä olivat ihan järjettömän hyviä, tuoreita ja meheviä. Söinkin niitä koko vuoden kinntiön täyteen, kolme kappaletta yhdeltä istumalta. Mmmm.
Tekstit
Ihanaa kun joku jaksaa tsempata!! Minä kun en vielä ole päässyt kesän jälkeen vauhtiin... Ja kohta on joulu APUA!!! Silloin meikäläinen yleensä vielä lisää vyötärönympärystä....:(
VastaaPoistaHyvää viikonloppua ja tsemppiä sinulle!!
Ihanaa kun joku jaksaa tsempata!! Minä kun en vielä ole päässyt kesän jälkeen vauhtiin... Ja kohta on joulu APUA!!! Silloin meikäläinen yleensä vielä lisää vyötärönympärystä....:(
VastaaPoistaHyvää viikonloppua ja tsemppiä sinulle!!
Nuo kumiankan tykkäämiset osuvat hyvin mukavasti tännekin! Ja täytyy myöntää, että inhokkilistakin kuulostaa tutulta.
VastaaPoistaMutta tuo hieno edistyminen onkin sitten tyystin erilaista, mitä tänne kuuluu. :)
Huippujuttu, että puolivälissä olet. Hatunnoston arvoinen saavutus! Tsemppiä vaan jatkoon; minä täällä seurailen, että miten sun käy... Ja otan toivottavasti onkeeni vinkeistä!
Nimim. En edelleenkään ole päässyt eroon makeasta.
ladybird: mun on ihan pakko, ei auta. Hommaa helpottaa se, että en ajattele tämän olevan mitenkään tilapäistä ja olen siksi hyväksynyt sen, että tuloksia tulee hitaasti. :-)
VastaaPoistaLeonida: makeanhimoon auttaa kaikkien nopeiden hiilihydraattien karsiminen ja säännöllinen syöminen. Ja sitä ruokaa pitää olla tarpeeksi ! Monen ( varsinkin naisen ) kompastuskivi on liian kevyt syöminen ( liian vähän energiaa, liian vähän rasvaa ja proteiineja ), joka sitten kostautuu makennälällä. Ja mä tiedän tämän ihan omasta kokemuksesta ! Söin aiemmin paljon karkkia, kunnes tajusin kupletin juonen. Riittävästi ruokaa säännöllisin väliajoin, that's it.
No, just, se on tuo "kaikkien nopeiden hiilihydraattien karsiminen", johon en pääse, koska en ole sellaista edes yrittänyt. Todellista halua ei kai riitä vielä! :)
VastaaPoistaSyön kyllä ruokaa aivan riittävästi, varmasti vähän liikaakin. Yritän pitää säännöllisyydestä kiinni, mutta välillä se ei vaan onnistu... S
En minäkään ole tehnyt sitä kerralla, vaan olen pikkuhiljaa muokannut ruokavaliotani paremmaksi. Aloitin muistaakseni siitä, että jätin mehut kokonaan pois ja aloin tutkia leipien koostumuksia ja vähensin leivän puputtamista . Sitten luovuin perunasta ja riisistä jne. Mä kyllä uskon, että jonkun palan hiivatonta täysjyväruisleipää voi hyvin syödä päivässä, jos vaan maha sen kestää ja esim. kaurapuuro saattaa olla ok aamupala, jos sitä ei syö sellaisenaan.
VastaaPoistaTästä sun projektista on kyllä tosi kiva lukea! Toivoisin voivani itsekin sanoa olevani puolessa välissä mitä tulee Rupsahtaneiden Puolueen ohjelmaani. Valitettavasti olen vain tehnyt "henkistä taustatyötä" huonojen tapojen karsimisessa, mutten juurikaan siirtänyt niitä vielä käytäntöön.
VastaaPoistaOngelmani on ruokailun repsahtaminen stressaavissa tilanteissa. Etenkin, kun silloin juuri pitäisi syödä mahdollisimman terveellisesti. I am workin on it.
Tsemppiä!!!
Mirka: puolessavälissä painonpudotustavoitetta, mutta projekti jatkuu edelleen senkin jälkeen. Onneks on netti, josta saa ihan valtavasti tietoa ja vertaistukea.
VastaaPoistaSe henkinen taustatyökin on tärkeää silloin, kun prosessoi jotain muutosta.Ja vähän riippuu siitä, että miten usein niitä stressaavia tilanteita tulee, että onko siitä repsahtamisesta oikeasti haittaa. Jos syö 80 % oikein, voi loput olla mitä vain !
Tsemppiä sinnekin !
Mulla on lähtenyt hitaalla pudotusvauhdilla 10-15kg tähän mennessä. En ole karsinut hiilareita muuta kuin ennen marraskuisia häitäni, jolloin kokeilin koemielessä Attkinsin induktiota. Oli varsin mielenkiintoista. Mutta VHH ruokavalio on täysin tuttu ja olen sitä noudattanut joskus aikoinaan. Mulle se ei ole oikotie onneen enkä tykkää siitä.
VastaaPoistaItselläni kulmakiviä on täysjyväviljat raffinoitujen tilalla, ei juurikaan muuta leipää kuin kunnon ruisleipää eikä sitäkään kovin paljoa, luomumunia reippaasti, muutenkin puhdasta ruokaa mahdollisuuksien mukaan. Usein syön salaattilounaan ja kotiruokapäivällisen.Salaattilounas on riittävän tuhti eli kunnolla proteiinia ja monipuolisesti erilaisia kasviksia. Lurauttelen reilulla kädellä öljyä ja balsamicoa. Kotiruokapäivällinen on kasvisruokaa useinmiten.
Veden ja yrttiteen juominen on aina ollut helppoa. aamulla juon kahvia, päivällä vihreää teet ja illalla kivennäisvettä, vettä ja yrttiteetä.
Ennen häitä ostin ison läjän eri lisäravinteita, joista Tri Attkins neuvoo kirjassaan ja olen nauttinut niitä kuurina. Sinkin, kromin ja d-vitamiinin saanti kannattaa turvata. Itse en syö punaista lihaa ja kärsin runsaista kuukautisista, joten rautalisää on pakko nauttia aika ajoin.
Juu, säännöllisyys ja laatu, siinä se. Ja liikuntaa lisää. Se on mulla tämän hetken akilleen kantapää, kun aikaa ei vaan ole enempää kuin se 24/7.
En kiellä itseltäni yhtään mitään. Kaikki on sallittua ihan oikeesti. Ei kyllä tule vedettyä enää mitään hurjia määriä makeaa eikä oikein pizzerian pizzaakaan tee enää mieli.
Kiva lukea muidenkin projekteista. Mulle tää ei ole enää projekti, vaan lämäntapa. En käytä mittanauhaa ja vaakaakin epäsäännöllisesti. Pääasia että suunta on oikea. Mannaa oli, kun pari ystävääni, joita olen nähnyt viimeksi kesällä, kehuivat uutta profiiliani tässä hiljan tavattuamme. Itsensä näkee joka päivä, mutta kun muut näkevät harvemmin, he sen muutoksen huomaavat =)
jarna: sun ruokailut kuulostaa hyvälle. Ja tosiaan, elämäntapahan siitä projektista pitäisi jäädä käteen, eipä siitä muuten ole kuin hetkellinen ilo. Yritän itse olla niuhottamatta, mutta tosiasia on, että vehnä ja viljatuotteet eivät sovi minulle ainakaan isossa määrin. Eikä sokerikaan, turpoan kuin ilmapallo... kauhean kiva :-/ D-vitamiinia olen syönyt isot annokset jo useamman vuoden ajan, siitä pidän kiinni. Muuten lisäravinteiden kanssa olen hiukan huono...
VastaaPoistaPetriina, niin...mistä alkaisin. En ainakaan siitä, miten paljon olen isontunut tänä talvena. Kävin jo lääkärillä ja otatin yksityisesti KAKSI kertaa kilpirauhaskokeenkin toivossa, että vika löytyy sieltä. Ei ollut.
VastaaPoistaMinulla ei ole muuta puolustusta kuin polveni, joka on estänyt normaalit pitkät päivälenkkini, mutta polvi menee ja tulee, on hyvä ja huono. Nyt sain lähetteen kuvaukseen eli tunnen olevani vanha ja raihnas. Äitinikin, 84 vee, on terhkkaammassa kunnossa.
Noista syömisistä sen verran, että olen kuin terveysteiteen maisteri mitä tulee vitamiineihin ja hivenaineisiin ja syön kaikkea amerikkalaisissa suosituksilla.
Karppaaman en ala, mutta venhää haluan vähentää ja sokerista haluasin luopua. Se olisi niiiin paljon. Sitten on vain enää kaksi ongelmaa: suklaa ja jäätelö. Itseasiassa nuo herkkuhimot menevät ohi muutamassa päivässä, mutta nyt olen ollut henkisesti niin lujilla niin oman terveyteni kuin vanhan koiruuden terveyden että vielä liian hektisen blogini kanssa että selvästi palkitsen itseäni.
Lääkärini muuten sanoi minulle, että syön LIIAN VÄHÄN. Nyt pitäisi syödä 3-4 tunnin välein. Lounas on nyt raejuustoa ja ananasta ja iltapala kaksi hapankorppua rasvaisella kovalla juustolla. Mutta miten selvitä aamusta ilman vaniljajogurttia ja siinä ripaus mysliä. Kaikki omat marjat on syöty ja kaupan pakastealtaan ovat mitä ovat...
Saatan palata tähän. Kunpa tämä juttusi olisi palkissa, että löytäisin tänne myöhemminkin. Sillä jotain tarttee tapahtua ja sulle on selvästi tapahtunut ihanaa!
Leena, minä olen tullut siihen tulokseen, että jo aika pienet muutokset nostavat painoa helposti ! Itselläni hyötyliikunnan väheneminen ( ja lääkitys ) tekivät sen kahdessa vuodessa.
PoistaKarppaamisesta sen verran, että se toimii elämäntapana myös hyvin ! MUTTA me olemme ihmisinä erilaisia, se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Kuitenkin, varsinkin naiset hyötyisivät paljon vähähiilihydraattisesta ( tai hyvä-hiilihydraattisesta ) ruokavaliosta, juuri tuon sokerin mussutuksen vuoksi. Se nimittäin tepsii siihen ! Ruista ei tarvitse jättää pois, pari palaa täysjyväruisleipää sopii karppaajallekin hyvin. Olellista on kasvisten suuri määrä ja vehnän, riisin ja sokerin poisjättäminen.
Lue se Patrick Borgin juttu painonhallinnasta ja hyvinvoinnista, se on just sulle !
PS. Minä muuten syön D-vitamiinia 50 mikrogrammaa per vrk ja siihen jäivät sinuiitit. Sama taphtui Merillä. Kaksi vuotta olemme olleet jo täysin ilman flunssaa ja sen jälkitauteja.
VastaaPoistaNiin...tuo venhä ja sokeri: Minäkin turpoan siitä kuin taikina. Talven lohturuokani on ollut letut, koska tein viime syksynä niin hyvää kaneliomenahilloa, että alta pois. Arvaa vain onko yhdistelmässä sokeria ja vehnää.
Kortisoli eli stressihormooni voi estää laihtumisen samoin liian vähä nukkuminen. Jossain lehdessä luki, että 'nukkuessa laihtuu'.
Tunnen viisi karppaaja ja heiltä lähtivät kilot, mutta niiden mukana myös hiukset. Ilman ruista en aio olla ja se saa mieluiten olla hapankorppua. Kalaa on kahdesti viikossa, kanaa myös usein. Joskus teen porosta tai naudasta vaikka gulassin.
Dieetti ei ole mielekästä vaan uusi elämäntapa. Se, että on liian ehdoton voi kaataa asian suuntaan taikka toiseen. Minä taidan olla sitä tyyppiä että edes lauantai-iltana jotain 'kiellettyä' hyvää. Vähän niin kuin lasten karkkipäivä;-)
Niin, stressillä ( jota huonosti nukkuminen teettää ) on selkeä vaikutus painoon juuri tuon hormonitasapainon kautta. D-vitamiini on hurjan tärkeä, tuon verran päivässä syön itsekin.
PoistaMä en koe olevani millään dieetillä, vaan syön ihan normaalisti. Pieniä rajoituksia olen välillä kokeillut ( kuten viljattomuus ), eikä sekään ollut mikään mahdottomuus. Ja eilen söin Fazerinaa ! ;)
Yritin jatkaa noihin 'vastaa' -kohtiin, mutta mulla ne eivät auenneet...tietenkään;-)
VastaaPoistaSiis juuri noin 2-3 vuotta liikunta vähentynyt kiitos blogin ja koiran nivelrikon. Ennen viitenä päivänä viikossa 2-3 tunnin lenkki + puutarha. Ja minulla on perinöllinen verenpaine, johon lääkitys, mikä toimii, mutta sen ainoa mainittu haittavaikutus on lievä turvotus. Koska lääke muuten sopii ja monelle ei löydy yhdistelmistäkään apua, en sitä halua vaihtaa. Olen tullut kyllä toimeen 2,5 mg vrk, vaikka normaaliannos on 5 mg.
Missä sellainen Borgin juttu on?
Minusta on niin vaikea luopua riisistä ja pastasta...Kuvittele nyt, jos jättäisin vaikka ensin pois sokerin ja kaiken muun valkoisen vehnäjauhon, siis huonoiman hiilarin, takuulla tekisi jo taikaa.
Tänään olin normaalilenkilläni ja polvi ei oirehtinut: Huraa!
Niin...en ole ajatellutkaan, että koska nukun liian vähän se nostaa stressitasoani...Sinussa on sparraajan aineksia! Tai ns. personal trainerin.
Puhin äsken tästä sun jutusta Bessulle, 42 vee, ja nyt hän pyysi linkkiä. Sanotaan, että parhaat ystävät lihovat ja laihtuvat yhdessä ja me olemme siitä elävä todiste! Jokohan me oltais tultu rajalle, josta alkaa uusi elämä.
Ei, ei, ei mitään dieetti-sanaakaan. Dieetti on väliaikainen juttu ja ei ole vaikea pudottaa painoa nopeasti hetkeksi aikaa. Tiedän eräänkin, joka korvaa joka toisen aterian Nutriletilla. Se ei ole mun juttu. Luonnotonta!
Fazerina oli hyvä asia, sillä jos sanoo itselleen, että 'ikinä enää et saa syödä suklaata', voi yhtä hyvin asettua arkkuun valmiiksi makaamaan.
Suklaa, etenkin tumma, on oikeasti terveellistä ja kaikki suklaa tekee naiselle välillä hyvää, sen ovat myöntäneet jo lääkäritkin, mutta jos harventaa namia, ei elämä ala näyttää erämaalta vailla keitaita.
Well...katsotaan. Kiitos tästä erinomaisesta postauksesta!
♥
Pakko vielä jatkaa sen verran, että Merillä, kuopuksellamme oli vaikea vilja-allergia (+kananmuna) 16 ikävuoteen. Sinä aikana me itse olimme samalla dieetillä paitsi salaa syödyt hapankorput. Olimme, myös minä, tosi hoikkia. Mutta riisiä söimme melkein joka päivä. Se oli Merin kasvulle niin suuri elinehto runsaan lihan ja kalan lisäksi sekä tietty mustikat, että ehkä jopa kasvu olisi häiriintynyt ilman näitä perusjuttuja. Nyt tytär pitää vieläkin riisistä ja saakin minulta kohta lahjaksi kirjan Risotto. Jouluksi annoin Japanilaisen keittiön. Ja hän on kaunotar mallimitoissa eikä laske mitään kaloreita. Ikä tietty yksi asia, mutta kun minäkin rakastan riisiä! Se on niin iso asia, että valmistan jopa oikeaa, haudutettua riisipuuroa ainakin kerran kahdessa viikossa ja se nautitaan sokerin (sic!) ja kanelin (terveellistä!) kera. Hyvästi ennen italialainen keittiä kuin riisi;-)
VastaaPoistaLeena: tässä osoite, josta pääset tuonne Pöperöproffan sivulle:
VastaaPoistahttp://silkkiasamettia.blogspot.com/2012/01/painontarkkailu-ja-hyvinvointi.html
Mä en itse asiassa usko, että riisi sinänsä olisi kovinkaan paha. jos olisi, japanilaiset ja kiinalaiset olisivat aika lihavia. Me vain yhdistämme sen yleensä väärin, kermakastikkeisiin ja punaiseen lihaan. Kalaa, laihaa lihaa, runsaasti kasviksia ja riisiä ja kasvisölyä, se sen sijaan on varmasti ok.
Nämä on aika hankalia juttuja. Pitää ensin hahmottaa, että mistä painonnousu johtuu, jotta sen voi korjata. Ja tosiaan, aika pieni muutos per päivä kerää kiloja pitkällä aikavälillä. Siihen siis pitäisi uskoa, että se toimii toisinkin päin, ei tarvita kitukuureja vaan pieniä muutoksia.