PROJEKTI KUMIANKKA OSA II

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille ! Jatkanpa samasta aiheesta siis, kun kerran asia kiinnostaa sen verran. Ainakin minua, kumiankan haltijaa.

Kiire tällä kumiankkaprojektilla ei ole, vaikka kieltämättä olisi varmasti mukavan kevyt olo herätä aamulla ja huomata, että kaikki kahdeksan kiloa silavaa ovat sulaneet yön aikana taivaan tuuliin. Kilot ovat tosin tulleet suhteellisen nopeasti, kahdessa vuodessa lähinnä hyötyliikunnan vähenemisen ja lääkityksen vuoksi, mutta en tosiaan kuvittele pääseväni niistä eroon mitenkään pikavauhtia. Tavoite on asetettu projektin  alusta kahdeksan kuukauden päähän, jolloin pudotustahti jäisi suurinpiirtein pariinsataan grammaan viikossa. Tarkoitus on muuttaa liikkumistapoja ja syömisiä sen verran, että ne jäävät pysyviksi. Ruoan määrää voi sitten hieman lisätä, kun ollaan siinä pisteessä, että enää ei tarvitse painoa pudottaa vaan vain (!) ylläpitää saavutettua tulosta. Tärkeintä on hyvä fiilis, ei siis verenmaku suussa raataminen ja kieltäytyminen kaikesta hyvästä. Liikkua pitää muutenkin kuin painonhallinnallisista syistä ja ruoassa on paljon muutakin sisältöä kuin kalorit ja makroravinteet.

Olen siis jo pitkään syönyt hiilihydraattitietoisesti, ja samalla ikään kuin siinä ohessa päässyt   karkin mussuttamisesta eroon.  Ja muuten, edes Atkinsin pahamaineinen induktiovaihe ole hiilihydraatitonta syömistä, vaikka moni niin ilmeisesti kuvitteleekin. Induktiota en ole koskaan kokeillut enkä ehkä kokeilekaan, en ole nimittäin ihan varma sen tarpeellisuudesta itselläni. Sen sijaan näyttäisi siltä, että sellaiset 50-70 g hiilihydraatteja vuorokaudessa olisi itselleni se hyvä määrä, jolloin paino putoaa tasaisesti, jaksaa liikkua ja olo on virkeä, huonoista öistä huolimatta. Olen pudottanut hiilihydraattien määrää ruokavaliossani tasaisesti ja lisännyt vastaavasti syömäni rasvan ja kasvisten määrää. Tarpeeksi rasvaa ravinnossa takaa sen, että kylläinen olo on taattu eikä makeanhimoa tule. Monet, varsinkin naiset, sortuvat liian kevyeen syömiseen päiväsaikaan ja istuvatkin sitten illalla käsi karkkipussissa. Olen tehnyt tätä myös itse, joten tosiaan tiedän, mistä puhun.

Eniten ihmetystä kanssaihmisten keskuudessa tuntuu aiheuttavan viljojen poisjättäminen, erityisesti leivättömyys. Itse en koe luopuvani mistään, jos elän ilman leipää tai kaurapuuroa, en ravitsemuksellisesti enkä makujen puolesta.  Ja ne kuuluisat kuidutkin saa helposti kasviksista ja pähkinöistä. Toinen jatkuva ihmetyksen aihe on se, että mitä sitten syön lihan ja kalan kanssa jos en perunaa, pastaa tai riisiä. Ööh, kasviksia, niitä kun saa syödä enemmänkin kuin sen puoli kiloa päivässä ! Maitotuotteet pidän sen sijaan  ruokavaliossani siksi, että ilman mozzarellaa, fetaa ja halloumia en voisi kuvitella tekeväni ruokaa,  ja ne ovat lisäksi helppo kalsiumin lähde. Lähinnä tiettyjen maitotuotteiden määrät ovat joutuneet syyniin , mutta muuten koen syöväni mitä haluan ja nauttivani ruoasta. En todellakaan kannata mitään kitudieettejä tai pussikeittokuureja, vaan ruoan pitää olla hyvää ja nälkä pitää syödä pois. Sille nimittäin häviää aina.  Ja kyllä vain, kalori on kalori kun puhutaan energiatasapainosta, mutta ravitsemuksellisesti ei ole yhdentekevää, että mistä ne tulevat.  Itse olen ottanut asioista selvää vuosien varrella aina vähän kerrallaan, kokeillut asioita käytännössä ja hyväksynyt sitten tietyt jutut osaksi ruokavaliotani. 

Mitä tänään sitten syödään ?  Karitsankyljyksiä, tsatsikia ja salaattia kera punaviinin ;-)