ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ

Kuten varmaan melkein kaikissa suomalaisissa kodeissa juuri nyt, meilläkin valmistaudutaan itsenäisyyspäivän juhlintaan. Luvassa on ihanaa ruokaa mainiossa seurassa, pientä puuhastelua tyttöjen kesken ( PiPuKe *  aikoo taikoa petshopeille ruokia siitä paistettavasta askartelumassasta. Sain hommaan töistä vanhoja, käytöstä poistettuja instrumentteja aika läjän; kiva, että niillekin on jatkokäyttöä. ), Linnan juhlia ja takuulla pari lasillista glögiä. Linnan juhlien katsomisen mielekkyyttä voi tietysti aina kritisoida, mutta meille se on mukava traditio. Ja nyt siihen on ihan pätevä syykin: tokaluokkalainen oli saanut läksyksi Linnan juhlien kauneimman puvun valinnan. Mielenkiinnolla odotan, mihin persoonalliseen luomukseen neiti ihastuu, meillä kun on hiukan erilainen käsitys vaatteista... Tällaista ohjelmaa meillä siis tänään. Edessä on  vielä pitkä viikonloppuvapaa samaa kaavaa noudeattaen, ihanaa !

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille muillekin !

*PimujenPuuhaKerho

KAMERAPERHEENI UUSIN TULOKAS

Tiedän, tiedän.  Mutta hei, olen nyt pitänyt kirppispaikkaa melkein neljä viikkoa ja tämä on ainoa ostos ko.paikasta !  Ja mies vielä yllytti, mikä on ihan älyttömän harvinaista. Kameran iästä ei ole mitään tietoa, mutta valmistumaa lienee Saksa. Toimintakuntokin on epäselvä, mutta epäilen kameran olevan vain koristekäyttöön sopiva. Aika tavalla ovat kamerat muuttuneet. Vertailin huvikseni oman, uudehkon kamerani kokoa ja näköä tähän. Veikkaanpa, että tämän yksiön kanssa ei suljin napsahdellut kovinkaan montaa kertaa per kohde. 

DECEMBER

It's been snowing quite a bit. I really don't like winter, it's too cold and dark for me. But I love snowflakes, especially when they fall down slowly and gracefully.

JOULUNAURIIT

Täällä ainakin yritetään virittäytyä tunnelmaan. On siivottu, valosarjat kaivettu esille, muutama hyasinttikin hankittu, ruokasuunnitelmia tehty. Tytär kylläkin tiedusteli ennen hyasinttien kukkimista, että miksi ihmeessä olen hankkinut nauriita ja laittanut ne vieläpä esille, että se siitä joulutunnelman virittämisestä sillä kertaa. En tiedä, koska bilsan opetus alkaa peruskoulussa, mutta opettajan vuoksi toivon, että sitä opetetaan aikaisintaan kolmannella luokalla... Hassua muuten, että miten mieli muuttuu näinkin pienissä asioissa: olen joskus ajatellut, että hyasintit ja joulutähdet ovat varsinaisia mummokukkia ( muistavathan kaikki sellaiset kiiltävään sellofaaniin pakatut yksittäiset rääpäleet ? ), mutta nykyään voisin kylvää ko. kukkia vaikka koko talon täyteen. Ulkovaloista ja sen sellaisista en ole yhtään innostunut, mutta kyllä sisätiloissa pieni, jouluinen tunnelmavalaistus piristää kummasti ! Kukkia, muutama valosarja ja kynttilä palamassa, paljon vieraita, hyvää ruokaa ja juomaa sekä hiukan lomaa, niistä on joulukuu tehty. Ei pöllömpää, pimeyskin melkein unohtuu.

***

Tyypillisen naisen ( ? ) silmin näin muuten tuossa postikorissa ensin pariskunnan, joka kantaa kamalaa tiskimäärää selkä notkolla. Kunnes jätskiannoksista hoksasin, että tyypit ovatkin iloisina menossa tarjoilemaan herkkuja vieraille ja pitämään samalla itsekin hauskaa.  Liekö tämä selkeä merkki siitä, että pitää vaihtaa asioiden tarkastelukulmaa ja huomioda asioita vähän vähemmän omien ennakko-odotusten kautta ?

ÄLÄ OSTA MITÄÄN

Tai osta ainakin harkitummin. Muistutuksena lähinnä itselleni seuraava pieni lista, jonka olen joskus koonnut kirjasta Kohtuus kaikessa, enemmän elämää vähemmällä ( Ritva Rajander -Juusti ). Harmillisen usein unohdan tämän listan, varsinkin siinä vaiheessa kun löydän jotain itseäni puhuttelevaa. Olen harkinnut listan printtaamista ja sen käyttämistä maksuvälinekorttien kääreenä. Asia, joka pitänee toteuttaa heti huomenissa, kun se nyt on aktiivisena mielessä kerrankin.

-Tarvitsenko tätä todella ? Jos en, onko tavara todella sellainen että pidän siitä paljon ? 
 Ensimmäiseen kysymykseen vastaus olisi yleensä, että en. Toiseen valitettavan usein kyllä.

-Onko sen ostaminen kaiken kyseisen tavaran ylläpitämiseen menevän ajan, rahan ja vaivan arvoinen (puhdistaminen, varastointi, muu ylläpito ) ? Tätä tulee mietittyä vielä vähemmän. Ei kai yksi pusero/mekko/laukku sen enempää vaivaa vaadi kuin ne x kpl entisiä ? Mutta esimerkiksi kahta autoa meillä ei ole.

-Kuinka monta tuntia minun pitää tehdä töitä maksaakseni tämän tavaran ? Yleensä en viitsi edes laskea, mutta ehkä kannattaisi. Työ ei ole yhtään niin kivaa, että sitä turhaan viitsisi raataa.

-Voisinko lainata tämän joltain ? Suurinta osaa tavaroista ei voi lainata, mutta käytettyä voi aina suosia. Tietysti joitain asioista, kuten esim. remonttivehkeita voisi kysyä lainaksikin. Hyvä ideaa.

-Omistanko jo jotain, mitä voisin käyttää tämän tavaran sijaan ?  Ööh, yleensä. Montakin. Tämä pitää pitää mielessä !!!

-Ovatko tässä tavarassa käytetyt materiaalit uusiutuvia ? Esim. vaatteiden osalta tämä pitäisi aina tarkistaa. Ja tehtävä on helppo, tuotelappua on helppo vilkaista. 

-Onko tavara vastuullisesti tuotettu ja ympäristöystävällinen ?  Miten tämän pystyy helposti toteamaan ?

-Voinko kierrättää tämän, kun en sitä enää tarvitse ?  Olen useinkin miettinyt sitä, että onko tavarasta liian helppo päästä nykyään eroon ? Jos en käytä, myyn sitten sen eteenpäin ( nettihuutokaupassa, kirppiksellä, jossain ). Vai ostettiinko aiemminkin yhtä paljon tavaraa ja ne sitten vain jäivät nurkkiin pyörimään tai päätyivät kaatikselle ?

Kulutuskriittistä Älä osta mitään - päivää vietetään taas tulevana perjantaina. Aiotko osallistua ?

KIRPPISHÖRHELÖISSÄ

Olen aika tehokkaasti onnistunut tukkimaan sen väylän, josta tavaraa valuu sisälle. Tämä hörhelömekkonen on parin emaliastian ja muun Kallismaalle tarkoitetun löydön lisäksi ainoa kirppislöytöni vähään aikaan. Tuntien itsenii, olen suurinpiirtein sulkenut silmäni sellaisissa kohdissa kirpputoria, joissa näen vaatteita. Hörhelömekkonen olikin ovelasti viskattu ison pahvilaatikkokasan päälle odottamaan minua, enkä mitenkään ollut voinut varautua siihen. Mekko on ihanan hempeä, haalean vaaleanpunainen unelma. Ehkä vähän keväinen, mikä onkin oikein hyvä syy käyttää sitä juuri nyt !

PS. Jos osaisin kutoa, tekisin hulluna kaikenlaisia kolmiohuiveja ! Niistä saa aikaiseksi vaikka mitä. Ja lörppävartiset saappaat ovat ihan huiput tähän aikaan vuodesta, nihin mahtuu muhkeampikin villasukka. 

Mekko kirppikseltä, neuletakki 2ndhand.

SO TINY

Ostin uuden kamerani lisäksi makro-objektiivin. Olen toivonut sellaista jo kauan, ja pitkään pohdittuani päädyin sitten Canonin 100 mm f:2.8 USM -linssiin uuden kamerarungon kaveriksi. Ette varmaan usko luettuanne juuri pari postausta taaksepäin mielipiteitäni luonnosta, mutta luontokuvaus on ihanaa ! En ole siinä kovinkaan harjaantunut, mutta tämän linssin kanssa tulee keväällä ja kesällä varmasti möngittyä maanrajassa monet kerrat. Ötökät ovat niiiin hienoja, varsinkin näin vähän kauempaa tarkasteltuna. Ampparit ja hämikset eivät haittaa yhtään, kun kamera on välissä... Onneksi tähänkin vuodenaikaan voi nähdä kaikenlaista pientä kulkijaa, ainakin silloin kun on tarkkana ja valo on juuri sopiva.