Omassa ajanlaskussani huomenna alkaa virallisesti kevät ! Pieniä merkkejä sen kynnyksellä olemisesta onkin jo näkynyt: ensimmäiset pajunkissat on bongattu ja iltaisin ei enää tarvitse lenkkeillä pilkkopimeässä. Tulppaanit ovat ilmestyneet meillekin ja kuopus täyttänyt vuosia. Kumiankkakin alkaa olla kevätkuosissa, melkein kymmenen kiloa on tullut pudotetettua painoa sen alkamisesta lähtien. Olen tyytyväinen siihen, mutta sekä lihaskunnon että aerobisen kunnon kohottamisessa riittää vielä sarkaa. Ja se ylläpitovaihe vasta haastava onkin, loppuelämän mittainen projekti, jonka varrelle varmasti riittää kaikenlaista haastetta.
Kevätfiilis on aiheuttanut sen, että innolla odotan remppapuuhien alkamista ja jostain syystä myös pihahommien kimppuun pääsemistä. Tätäkö se ikääntyminen teettää ?! Lähestyvän keski-iän varmana merkkinä pidin jo tässä taannoin antiikkiliikkeen kanta-asiakaskorttia, mutta kyllä marjapuskahulluus taitaa olla vielä selvempi merkki siitä, että ikää kertyy vinhaa vauhtia. Vähempikin riittäisi, mutta omasta puskasta kerätyt marjat ovat kieltämättä melkoisen hyviä. Ja sekä pihahommat että ne marjat sopivat paremmin kuin hyvin tuohon edellä mainittuun loppuelämän projektiin. Sitä kohti mennään.










