Aamu on päivän paras hetki. Iso mukillinen maitokahvia ja rauhallinen puolituntinen ennen päivän tohinoita pelastaa päivästä paljon. Ilman omaa aamuhetkeä koko päivä tuntuu jotenkin vajaalta ja kiireiseltä. Viikonloppuisin voin viettää aamukahvini seurassa tunnin, puolitoistakin. Senkin jälkeen tarmoa riittää vaikka mihin, ainakin päiväuniin asti ;-) Olen aina ollut aamuvirkku ja varmaan siksikin tuntuu luontevalta ajoittaa kaikki askareet aamuun. Jos aamu on oikein kaunis ja eikä ole kiire töihin, saatan lähteä kameran kanssa lenkille. Aamun valossa on hieno kuvata ja kaupunki on varsinkin näin syksyllä ihanan hiljainen.
Aurinko. Tätä tuskin tarvitsee selitellä sen enempää, varsinkaan tässä vaiheessa vuotta. Onneksi tämä syksy on ollut valoisa ja lämmin ainakin tähän asti. Tuleva talvi ei ajatuksena tunnu ehkä ihan niin pahalta, mitä voisi kuvitella.